Moi! Mun nimi on Briette ja tervetuloa seuraa tätä tarinaa. Varmaan pitäs kertoo jottai ittestäin vai kuinka? No, ensinnäkin et mä oon meijän perheen kuopus, ja meit lapsii on kolme. Kaikki tyttöjä. Haluisin pikkubroidin mut äiti ei oo viel suostunnu siihe. Se sanoo et ootetaa kuha mä kasvan teiniksi, niin sitten katsotaan. Mä sanoin et se voijaa kyl adoptoija mut se vaa nauro. Muutes, mehän ei olla enää ees aiheessa eli mussa. No mitäpä kertomista mussa ees olis? Tämmönen tytöntyllerö olen, lapsi vielä, 10 v äidin pikkuprinsessa joka kulkee mustissa. Mulla on mustat hiukset ja vihreet silmät ja eteläismaisen ihon.

Täs on kartano mis asun. Anteeks jos on huono kuva, mut helikopterista ei saanu parempaakaa kuvaa. Äiti sen kuvan otti, mä en saanu astuu jalallakaa helikopterii. Oisin kyl ottanu paremman kuvan tost mei kartanost.

Täs on sit mun isosysterit, Abby ja Amber. Abby on toi mustahiuksine ja Amber toi ruskeehiuksine. Ne on kaksoset. Aivan, mutta mitäs varten Abbylla on äidin hiukset mut Amberil on ruskeet? Oon aina luullu, et Amberin isillä on ruskeet hiukset. Amberilla on viel samanlaiset silmätkii ku mulla, mut Abby on meist lapsista kaikist eniten äidin näköne. Samanväriset silmät ja kaikki. Pisamiikii varmaa yht paljo, ei vaa oo tullu viel laskettuu. Mä muute luulen et meil kaikil kolmel on sama iskä. Ainakii muistan ku iskä häipy ku oli kahden, enkä muista siit mitää. Abby on semmone vähä kovistyttö mikä tykkää rokista ja hevistä. Amber taas yrittää olla äidille kovasti mielee ja tekee oikeestaa kaiken mitä se pyytää. Amberi on oikee hiku koulus, mut mä ja Abby ollaa kasin oppilaita.

Täs vasemmal oleva naine on mun äiti. Kaunis naine vai mitä? Sit toi mies tuolla takan on äidin miesystävä Jeremy. Toi toine naine on äidin avustaja Juliet. Äiti on kertonu et sen sisko katos joskus kaua sitten ja et se on epäilly kidnappia. Mä voisin vaik vannoo et toi Juliet on se äidin sisko, niin samannäkösii ne kaks os. Sit tota Jeremyy mä vihaan, ja se vihaa mua. Oon huomannu, et se yrittää päästä musta eroon ja Juliet on nii tyhmä et tekee mitä Jeremy vaa pyytää. Mutta minkä takia? Siks ku Juliet on nii pihkas toho Jeremyy. Viimeks ne sytytti tulipalon pihalla ja syyttivät sit mua et mä muka oisin sytyttäny sen. Ja että millä tavalla? Hyvä et osaan ees tulitikun sytyttää.

Mä olin portaikos ku kuulin Jeremyn huutavan mun äidille: "Siis minkä takia et vienyt tuota pikkutyttöäsi lastenkotiin, vaikka hän sytytti sen tulipalonkin? Hänhän vaarantaa meidän perheen tulevaisuuden!" Äiti tyyty sanomaa vaa et: "Sori, kulta, mutta katsos hän on minun tyttöni, enkä minä halua että hänet viedään homehtumaan jonnekin lastenkotiin missä ei ole yhtä hyvää hoitoa kuin mitä minä hänelle pidän. Että tyttö on ja pysyy täällä minun luonani!" Mutta tuostakos Jeremy suuttui: "Sinä et välitä kuin siitä sinun pikkutytöstäsi! Onkohan minulle varattuna jokin sivulokero jostain sinun maksan seutuvilta, häh!?" Äiti onnistuu pysyy rauhallisena. Nyt ymmärrän miks se menestyy sinä sosiojuttuna. "Kuules, otetaanpa nyt ihan rauhallisesti. Mene vaikka altaaseen tuulettumaan, mutta ole kiltti äläkä huuda minulle."

Mä järkytyin Jeremyn puheist nii paljo, et juoksin äkkii Abbyn luokse. Se oli ainoo joka ymmärs. Ainut. "Abby, Abby! Jeremy yritti saaha äskee äitii heivaa mua lastenkotii! Se sano et mä vaarannan mei perheen tulevaisuuden jos mä asun täällä!" Systeri katto mua vähän niiku vinoon. "Sä oot kuule ottanu liikaa mehua. En usko et Jeremy tommosta on sanonu. Kyl mä tiiän et se ei tykkää susta, mut ei se silti vois heivata sua lastenkotii." Siis ei toikaan mua usko! Mä lähin paikalta ja rymistelin omaa huoneesee ja läimäsin oven kii.

Mä mietin Jeremyn sanoi nii kaua et mua alko itkettää. Mä päätin yrittää Amberia. Se usko nimittäi kaikki mun sepittämätkii jutut. Ku Amberkaa ei uskonu, ni mä menin huoneesee ja aloin toden teolla itkee. Mä päätin väistellä Jeremyy koko loppupäivän. Mä en halunnu sen luulevan et se oli saanu yliotteen musta. Lopulta mä astelin ylpeen näkösenä Jeremyn ohi ja se mulkas mua pahasti ja näytti käsillä kuristusotetta. Mä en säikähtäny vaa tuhahdin sille ja se katto mua tosi pahasti.

Ku mä olin maalamas ni Jeremy ja Juliet tuli mun huoneesee. Ne pussaili ja nauro eikä huomannu mua. Ne luuli etten mä ollu koko huoneessa. Mä järkytyin näkemästäin. Nyt tulis äitille kertomista, mut ei se mua usko. Se ei usko mua koskaa, paitsi sillo ku se uskoo. Juliet ja Jeremy huomas olevasa mun huonees ja ne juoksi äkkii toisee huoneesee. Mä en ikinä unohda tota näkyy. Nii vastenmielisii molemmat.

Heti ku ne lähti mun huoneest ni mä puin nopeesti yökkärin päälle ja pujahdin sänkyy ja yritin nukkuu. Eikä siit nukkumisest tullu mitää ku mä havahduin keske unien painajaisee mis Jeremy oli pakottanu mut autoosa ja oli kulettaa mua lastenkotii ja sit mä näin äidin hautakiven ja et Juliet ja Jeremy vaa pussaili ja nauro mun huoneessa. Sit mä havahduin, enkä saanu nukuttuu koko loppuyönä.

Tämmöne osa tämä eka. Tästä tuli vähä lyhyt, mutta toivottavasti kelpailee. Mielipiteitä tarinasta :)